• Welcome to Suomen Hamsteriyhdistys ry.
 

Aikuisten jalostuseläinten antaminen pois

Aloittaja Vevve, 29.05.11 - klo:17:58

« edellinen - seuraava »

Mustikkamaan

#30
Täytyy myös muistaa, että ennen pidettiin melkoisen tiukasti kiinni turkki- ja väripuhtaudesta, nykyisin näistä "linjapuhtauksista" kiinnipitävät ovat selkeä vähemmistö. En siis usko että kasvatuksen pienimuotoisuus olisi ainoa syy eläinten nykyiseen huonotasoisuuteen, vaikka tottakai sekin vaikuttaa. Jos miettii vaikka Turkinpippurin huippuhyviä lk normaaleja, niin eihän heilläkään montaa jalostuseläintä kerrallaan ollut, silti valioita sukupolvi toisensa jälkeen.

P.S. Ja mun mielestä pienimuotonen kasvatus on siinä 10 eläimen paikkeilla (per kasvatettava laji/väri/turkki), en sit tiiä miten te nää pienimuotoisuudet käsitätte.
Heidi Harju
[size=85]kasvatuksessa lyhytkarvaiset mustat syyrianhamsterit

Liru laru loru, moni turha poru ratkiriidaksi muuttuu. Löpö löpö löpö, se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu![/size]

Vevve

#31
Mä näen pienimuotoisen kasvatuksen ehkä silleen, että jos on alle 20 eläintä per laji.

Mustikkamaan

#32
Mun mielestä on vähän turhan suuruudenhulluutta edes pyrkiä siihen, että on sukutaulu täynnä pelkkiä omia kasvatteja. Koen sen ihan yhtä "arvokkaaksi" jalostustyöksi, että jokaisessa sukupolvessa toinen puoli on jostakin muualta, kuin sen että molemmat jalostuseläimet ovat omia kasvatteja. Mielestäni se on osa hyvää kasvatusyhteistyötä ja osaltaan myös sukusiitoksen välttämistä.

Ns. linjapuhtauden puute on joka tapauksessa tämän päivän ongelmista yksi suurimpia, vaikka annoinkin "vanhoilta hyviltä ajoilta" vain yhden ja mitä ilmeisimmin varsin kunnianhimottoman esimerkin.
Heidi Harju
[size=85]kasvatuksessa lyhytkarvaiset mustat syyrianhamsterit

Liru laru loru, moni turha poru ratkiriidaksi muuttuu. Löpö löpö löpö, se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu![/size]

Mustikkamaan

#33
Mut sehän on yks olennainen osa kasvatusta, että saa niitä tasokkaita eläimiä myös muualta. Nyt kun taso on tippunut lähes kaikkialla, niin niitä on vaikee saada. Osaa sitä tasopudotusta edustaa vanhojen kasvattajien lopettaminen, mutta sekään ei voi olla ainoa syyllinen, koska niistä sukupolvista me muut ollaan jatkettu ja niistä olis sinänsä ollut hyvä jatkaa. Jos katot moniakin sukutauluja nyt, niin suurimmalti osalti niissä on ihan kaikkea mahdollista sekaisin - ja kuten oon aiemminkin todennut, niin tässä kohtii voin ihan kattoa itteänikin peiliin - se on merkittävä syy tasopudotukseen. Se, että eläinten olosuhteita on parannettu ja siirrytty sen myötä pienimuotoisempaan kasvatukseen, on taatusti omat vaikutuksensa, mutta ei se ole ainoa syyllinen eikä edes se suurin.

Toki on mahdollista massiivisella kapasiteetilla rakentaa kaikki itse (vrt. Truefabled & Ruusutarhan), mutta en mä koe sitä mitenkään huonoksi että aina se toinen puoli on jostain muualta. Must on aivan yhtä arvokasta, että haetaan sukupolvi toisensa kasvatukseen hyvää päätä jostain ja hyvää tyyppiä jostain. Sellainen toiminta tietysti vaatii niiden sukulinjojen tuntemista, mistä eläimiä ottaa, että jos summamutikassa nappailee niin eihän se skulaa. Uskon silti, että tämän kaltaisella hyvällä kasvatusyhteistyöllä päästään ainakin lähes samoihin tuloksiin, jos vain pidetään niin väri- ja turkkipuhtaita linjoja kuin mahdollista. Pääongelma tässä "väripuhtauden puutteessa" on se, ettei suurin osa meistä osaa valita kasvatusväriä, vaan on pakko saada vähän kaikkea.

Nyt tää jo harhautu jonkin verran alkuperäisestä keskustelunaiheesta, mutta toisaalta liittyy siihen kuiteskin. Jotenkin sain näistä puheista käsityksen, että suuret eläinmäärät ovat ainoa mahdollinen tapa jalostaa kauniita hamstereita - enkä usko sen olevan ainoa tapa, vaikka brittiläisistä hamsterivankiloista saisikin merkittävää apua linjoihin. Siksi oli pakko tehdä tikusta asiaa.
Heidi Harju
[size=85]kasvatuksessa lyhytkarvaiset mustat syyrianhamsterit

Liru laru loru, moni turha poru ratkiriidaksi muuttuu. Löpö löpö löpö, se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu![/size]

Mustikkamaan

#34
On ihan totta, että se on vaikeeta. Vielä vaikeempaa se on, jos väri- ja turkkipuhtaita linjoja ei vaalita. Itse yritän nyt tehdä siihen jonkinmoisen linjamuutoksen omasta puolestani, saas nähdä mitä käy  :D Varmaan ne kaikki saa jossain vaiheessa knikin tai jotain.

Vaikka mun mielestä on tottakai todella upeeta jos sukutaulut on pullollaan omia, menestyksekkäitä kasvatteja (onhan se varmasti lopulta se ihanteiden ihanne), niin välillä on saanut sellasen kuvan et jos otat myös paljon muilta (ts. sen toisen puolen lähes joka sukupolveen), niin se ei oo kunnolla jalostamista vaan se on toisen menestyksellä ratsastamista. Tietenkään ei oo mielekästä sit suorastaan ryöstää vain niitä upeimpia, sellasen koenkin vähän sellasena "toisten menestyksellä ratsastamisena", et se on sit asiansa erikseen. Mut tulipahan selväksi että ainakaan lentsu ei oo sitä mieltä! :)

Mut mitä vielä tulee alkuperäiseen aiheeseen, niin hamsterit on niin lyhytikäsiä ettei mulle menis ees jakeluun sellainen ajatus, ettei niitä vois pitää loppuun asti. Jos hamsterijalostuksessa joku on helppoa, niin nimenomaan se, että ne ovat lyhytikäisiä ja pieniä ja sen vuoksi niitä voi pitää helposti melko isoja määriä (vrt. koira, kani, marsu). Ylimääräsiä ei tietenkään kannata pitää, mut jalostuseläin ei oo mun makuun ylimääränen. Mut et jos on vaikka 50 eläintä ja 20 on ajan kanssa osottautunu jotenkin turhiksi, niin kannattaahan sitä tottakai osasta luopua johonkin suuntaan, jos hyvät kodit löytyy.

Se mikä oliski kiva juttu, on että uskaltais kasvattajalta ku kasvattajalta kysyä, sopiiko sitä kasvattia laittaa eteenpäin jos se vaikka saa knikin tai näin pois päin. Useimmista meistä ei varmaan oo mukavaa että sitä kysymättä (tai ilmottamatta) tehdään. Toki sen jälkeen kun eläin multa lähtee niin mulla ei oo mitään oikeuksia siihen, mut nää on näit periaatteellisia kysymyksiä, et ihan ystävällisyyttäänkin vois ottaa huomioon.
Heidi Harju
[size=85]kasvatuksessa lyhytkarvaiset mustat syyrianhamsterit

Liru laru loru, moni turha poru ratkiriidaksi muuttuu. Löpö löpö löpö, se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu![/size]

Vevve

#35
Mun mielestä yhteistyö on hienoa ja sitä tulisi vaalia ja tehdä paljon, kun meillä nyt on enimmäkseen tosi hyvin toimeen tulevat kasvattajat ilman mitään kauheita riitoja  :D  Jos vertaa esim Saksaan, jossa ne tosiaan ravaa ulkomailla hakemassa eläimiä ku ei voi ottaa toisiltaan  XD

Mä olen koittanut pitää omat talvikkolinjani pelkästään normaalina. Kun aloitin, käytin myös safiireja ja mun hamsterit oli rumia ku mitkäki petolinnun pyllyt  :D Ei ne edelleenkään mitään hirveen hienoja ole, mutta edistystä on havaittavissa. Talvikoilla tosin on suht helppoa pitää värien suhteen puhtaat linjat, kun värejä on vaan kaksi.
... roboilla noi uudet kuviot ja värit ja mitälie ne nyt onkaan tosin sekoittaa pakkaa, itselläkin alkaa olla kohta vähemmistönä normaalit robot jotka ei kanna mitään outoa  :roll:

mirilii

#36
Jaksamatta ottaa nyt kantaa sen kummemmin värinjalostusasiaan vaikka se mielenkiintoista olisikin, niin mä en ole kyllä koskaan jaksanut laittaa hamsteria sijoitukseen. Kuitenkin kyse on lyhytikäisestä eläimestä joka vie verrattain vähän tilaa. Mä haluan pitää jalostuseläimet itselläni. Tietty hamstereita olen lainaillut kavereille ja muille luotettavaksi havaituille ihmisille.

mirauh

#37
Lainaus käyttäjältä: "Mustikkamaan"Mut mitä vielä tulee alkuperäiseen aiheeseen, niin hamsterit on niin lyhytikäsiä ettei mulle menis ees jakeluun sellainen ajatus, ettei niitä vois pitää loppuun asti. Jos hamsterijalostuksessa joku on helppoa, niin nimenomaan se, että ne ovat lyhytikäisiä ja pieniä ja sen vuoksi niitä voi pitää helposti melko isoja määriä (vrt. koira, kani, marsu). Ylimääräsiä ei tietenkään kannata pitää, mut jalostuseläin ei oo mun makuun ylimääränen. Mut et jos on vaikka 50 eläintä ja 20 on ajan kanssa osottautunu jotenkin turhiksi, niin kannattaahan sitä tottakai osasta luopua johonkin suuntaan, jos hyvät kodit löytyy.
Tätä olen hakenut aikaisemmilla kommenteillani mutta ilmaissut epäselvästi.
Miran hamsterit: kotisivut - syyrialaisien kasvatusta

PiiaL

#38
^ Tuota asiaa myös itse hain, kun vertasin hamstereiden kasvatusta juuri marsujen kasvatukseen, kun marsut elävät paljon pidempään ja vaativat paljon isommat tilat. Itsestä ei vaan ole eläinten kierrättäjäksi, koska kiinnyn niihin niin paljon ja haluan hoitaa ne itse, en kuitenkaan ajattele mitenkään ylimielisenä, ettei joku muu voisi yhtä hyvin hoitaa. Kysymys ei siis todellakaan ole mistään väkisin loppuun saakka eläinten kanssa kituuttamisesta, se ei tietenkään olisi oikein, että pidetään eläimiä vaikka rahkeet eivät oikeasti enää riittäisi niiden hyvään hoitoon. Hamsterit ovatkin itselle juuri passelin kokoisia ja vaikka niiden lyhyt elinikä on toisaalta niiden huono puoli lemmikkinäkökulmasta, niin se mahdollistaa niiden kasvatuksen nopeamman etenemisen ilman, että täytyy vanhemmista jalostuseläimistä luopua.

Nyt kun aihe on kääntynyt tuohon eläinten tasoon ja sen nostamiseen, niin täytyy kyllä omalta osalta sanoa, että kyllä ainakin itsellä tässä harrastuksessa järjestyksessä aina menee edelle eläimen hyvinvointi ja lemmikkimäisyys, kuin ulkomuodollinen jalostus ja sen edistäminen. Eli sitä sitten vaan edistytään hitaammin jalostuksen saralla, tehotuottajaa minusta ei kyllä saa kukaan, silloin minulla menee maku touhuun totaallisesti. Kymmenessä hamsterissa on meidän eläinmäärä pysynyt ja tulee pysymään.

Pienestä eläinmäärästä huolimatta meillä on hienoja hamstereita ollut ja on, valioita ja melkein valioita, mutta se on totta, että meilläkin ollaan varmasti ratsastettu toisten rakentamilla hyvillä linjoilla. En yhtään kyllä häpeile sitä sanoa, enkä ymmärrä miksi pitäisi. Kun tavoite on kaikilla kuitenkin ylöspäin, niin en näe siinä mitään pahaa. Kaikki tässä ollaan edistämässä toistemme kasvatusta. Ihme ritariasenne, että minä rakennan kaiken itse ja nautin sen hedelmistä vain itse. Yhteistyö on avainsana.

Sirpa

#39
Kirjoitan nyt puhtaasti omasta näkökulmasta (100% lemmikkihamsuilija mutten tietenkään tarkoita että kaikki lemmikkiomistajat jakaisivat samat mielipiteet).

Minulle ei oikeastaan voi tarjota parempaa lemmikki kuin jo aikuisen, ihanaluonteisen tai ainakin persoonallisen ja umpikesyn hamsterin. Meillä onkin monta vanhempana meille tullutta hamsua ollut jo. Kokemusta on myös juuri luovutusikäisestä poikasesta, olihan se toki omalla tavallaan palkitsevaa sen totuttaminen ja kesyttäminen, mutta oma vaivansa siinä on, sitä ei voi kieltää. Jos tarjolla olisi sekä aikuinen hamsteri ja ihan pieni poikanen, voisi minun valinta hyvinkin kallistua sen aikuisen puoleen.

Lisäksi minua kammottaisi ajatellakin tilannetta, että saamme lemmikiksi sen maailman upeimman hamsterin, joka olisi kaikin puolin täydellinen: rakenne, väri, turkki, luonne, suku, kaikki. Sehän suorastaan huutaisi sitä, että sen pitäisi päästä jatkamaan sukua, mutta kun me olemme vain lemmikkiomistajia, ei mitään hajua jalostuksesta, ei tilaa vieroitetuille poikasille, ei tietoa ruokinnasta, hoidosta jne. Se olisi tuhlausta! No tietysti hamsteri on ensisijaisesti lemmikki ja niin päin pois, mutta olisi se nyt kaikkien etu että hyvä yksilö pääsisi periyttämään ominaisuuksiaan eteenpäin. Tietenkin olisin ilman muuta valmis lainaamaan tällaista hamsteria jollekin kasvattajalle ja ihan mielelläni ottaisin kasvattajilta sijoitukseen hamsterin, mutta yhtä lailla toimii sekin, että ostan sen vanhemman kaverin eläkekotiin.

Jos ajatellaan kasvattajan kannalta, se olisi yksiselitteisesti järkevää myydä pois niitä turhiksi käyneitä eläimiä. Kuulostaa varmasti aika inhottavalta, mutta jos nyt oikeasti mietitään sitä kasvatusta ja vain kasvatusta, niin se on todellakin järkevää, koska tuskin kellään on loputtomasti tilaa, rahaa, aikaa ja asumuksia miljoonalle hamsterille. Tietenkin ainakin osaan kiintyy niin, ettei halua niistä luopua, mutta jos nyt joitain haluaa antaa/myydä luotettavalle ostajalle poikueen jälkeen, niin minä en tule ketään siitä tuomitsemaan. Tässäkin ketjussa on puhuttu siitä, että moni kasvattaja nyhrää vain pienen eläinmäärän kanssa ja sillä tavoin laadukkaan jalostustyön tekeminen on haastavampaa, kun ei ole sitä volyymia. Ja varsinkin syyrialainen on siitä epäkiitollinen laji että se vaatii erakkona todella paljon tilaa.

Anzukka

#40
^Olen vähintään osittain samaa mieltä.

Itse pienensin juuri eläinmäärääni jalostuksessa käytetyt ja siihen soveltumattomat annoin pois tutuille lemmikeiksi. En tehnyt sitä kyllä sen takia että olisin tehnyt tilaa uudelle sukupolvelle vaan siksi että opiskelu kutsuu. Itselläni pidin jalostuksen kannalta ajatellen parhaat eläimet joita on viisi ja yksi eläin on harkinnassa että myynkö vai pidänkö itse. :) Mielenkiintoinen keskustelu täällä.
Syyrialaiset hamsterit väreissä lk, pk, satiini, rex, normaali, musta, creme kuvioissa valkolaikukas. Campbellit tauolla.

Hiiriä monessa väri- ja turkkimuunnoksessa!
annekristiinaseppala(a)hotmail.com