• Welcome to Suomen Hamsteriyhdistys ry.
 

Hamsteriharrastuksen väheksyminen

Aloittaja S.D.G., 02.09.07 - klo:16:59

« edellinen - seuraava »

Kikoro

#75
Kuullut aika monta kertaa muilta hamsteria sanottavan rotaksi jne.
Pk Tyttösyrkki Kerttu<3
Kolme koiraa<3
Kolme akvaariota<3
Kaksi leijonaluppaa<3

Piipari

#76
samoin... kaverini luuli talvikkoani rotaksi ja kysyi hämmästyneenä: missä sen häntä on????
elämäni elimet: luppa ja piipari

Nilla

#77
Meiän luokkalaiset suorastaan nauraa mun hamsuharrastukselleni  :roll:
Kun kerran kerroin hamsunäyttelystä yhdelle luokkalaiselleni, hän sanoi:
''Öö hamserinäyttelyyn? Haha! Koirat ja kissat mä viellä ymmärrän, mut hamsterit haha!'' Mut eipä sille mitään voi jos toiset ei ymmärrä  :)
Ei se haittaa, ei ne meitä tunne!

Blizzard

#78
Työkaverit on ainakin ihan innoissaan ja kyselee kaikkea :D Sukulaiset taas kauhistelee, että pitääkö niitä olla näin monta? Miten niin monta, eihän nuita oo ku 8 :pihalla:
Musta tuntuu, että osa sukulaisistani ei välitä tulla sen takia meillä käymään  kylässä, kun omistan näitä "haisevia jyrsijöitä" :( Kyseiset sukulaiset ei siis ole käyneet meidän luona kertaakaan sen jälkeen kun muutin pois kotoa (reilu 2v. sitten vai onko siitäkin jo lähemmäs 3 vuotta, mutta kuitenkin :roll: ) ja hamsterilauma kasvoi :|
Hamsulauma ja koiruus

Yöeläin

#79
Lainaus käyttäjältä: "Keltis"Hamsteri taitaa olla niin yleinen, suosittu ja muiden mielestä niin hajuton ja mauton(=tylsä) lemmikki, ettei siitä niin paljon kommentteja irtoa kuten herppiharrastaja-raukoille.



Tuli kyllä ihan sama mieleen, herppi.netissä on vastaava ketju xD Mutta huone täynnä hamstereita voikin sitten irrottaa jo vähän kommentteja XD

Yöeläin

#80
Lainaus käyttäjältä: "tyttö_vaan"Äiti luuli, että meillä on pienikokoinen marsu, heh.

Huuto.netissä on jatkuvasti myynnissä pikkuterraarioita, häkkejä ym. tekstillä "sopii hiirille, sauvasirkoille, marsuille ym." ja joku vihainen marsuharrastaja kommentoimassa XD Joku myyjä siellä sitten selittikin että tarkoitti varmaan hamsteria :D

Yöeläin

#81
Oletko muuttanut Lappeenrantaan jostain muualta? Olen asunut muutaman vuoden Lappeenrannassa ja Imatralla ja kyllä siellä oli just tollasia ihmisiä. Olin sellanen vähän persoonallisen näköinen hippi, ehkä sekin vaikutti asiaan, mutta kyllä monesti vieraat ihmiset tuli juttelemaan ihan tosta noin vaan. Itse kun muutettiin uuteen taloon kävin soittamassa naapureiden ovikelloja ja kutsumassa kylään :D

Suomalaisten ei tarvitsisi olla semmosia mörököllejä. Asun Helsingissä (yli 10 vuotta jo asunut) ja mä en tajuu että sulkeudutaan omiin kopperoihin eikä oteta kontaktia naapureihin silloinkaan kun oikeasti olisi syytä, esim. jotain lasta kiusataan pihalla, jonkun muksut varastelee pyöriä tms. kellarista, otetaan sit pyörät parvekkeelle sen sijaan että mentäis sanomaan naapurille kun tiedetään kenen muksuja ne on.

  Mä olisin kauheen ilonen jos joku naapuri ottais kontaktia sen takia että meiltä paistaa iltaisin terraario/akvaariovalot joka seinältä :mrgreen:

Lasten synttäreillä kyllä tuli vähän friikkiolo kun meidän eläintarha aiheutti lievästi hämmennystä xD En mä sitten yleensä esittele jyrsijähuonetta enää erikseen :D

Meillä oli yks vakiomummo joka aina ihasteli kauppareissulla meidän lapsia ja kehu miten näkee että olen hyvä äiti ja niin hyvin kasvatetut onnelliset lapset (kun niillä on niin punaset posketkin :mrgreen:) ja kertoili omista lapsenlapsistaan. Kysyi multa olenko karjalasta syntyjäni kun juttelen hänen, vieraan ihmisen kanssa ja sanoi itse olevansa sieltä kotoisin :D


Lainaus käyttäjältä: "Sarantha"Tänään tuli lievästi erikoinen ja odottamaton reaktio.

Olen vastikään muuttanut luhtitalon alimpaan kerrokseen, eli tähän asuntoon on suora sisäänkäynti ulkoa samaan tapaan kuin rivitaloissa, ja pihalla kulkijat periaatteessa näkevät ikkunoista sisään, elleivät verhot ole kiinni. Puuhailin jotain keittiössä kun ovikello soi. En todellakaan odottanut ketään, joten en heti mennyt avaamaan, mutta kun ovikello soi uudestaan, menin sitten lopulta. Oven takana oli naapurin keski-ikäinen rouvashenkilö, jonka kanssa olin kerran aiemmin vaihtanut ulkona pari sanaa. Nainen hymyili ja kysyi suoraan, saako tulla "sisälle juttelemaan vähäksi aikaa". Itse asiassa hän kutsui itsensä sisään, en osannut oikein kieltääkään kun naapuri oli jo eteisessä.
"Niin, mie oikeestaan tulin näitten... näitten... näitten pikkuotusten takia..." hän selitti ja oli jo eläinhuoneen ovella. Tässä kohtaa seurasi ihastuneita huokauksia. Huomasin hiukan väkinäiseen sävyyn kertoilevani, mitä missäkin dunassa asuu, ja pian nainen kertoikin jo lastenlastensa siperianmaaoravasta joka kuoli, tirauttipa muutaman kyyneleenkin siinä. Mietiskelin kiivaasti, onko naapuri a) humalassa, b) unohtanut ottaa lääkkeensä vai c) muuten vaan erikoinen. Tuoksu oli vähän sellainen että hiukan oli taidettu perjantaipullolla käydä, mutta toisaalta hän oli täysin asiallinen (lukuunottamatta ylenpalttista tuttavallisuutta). Erityisesti talvikoiden seinälle ripustamiani ruusukkeita hän ihmetteli, oli kuulemma erityisesti niihin kiinnittänyt huomionsa ikkunasta katsellessaan... Siinä täytyi sitten selitellä muutama sana hamsterinäyttelyistä, talvikoiden väreistä jne. Lopulta tämä eläimiini ikihyviksi ihastunut naapuri lähti ihan oma-aloitteisesti, kysyi tosin voiko tuoda jonain päivänä lapsenlapsensa jyrsijöitä katsomaan...

Ensimmäinen reaktioni tämän yllättävän vierailun jälkeen oli, että mihin hemmettiin minä oikein olen muuttanut! Toinen reaktio oli, että ikkunoihin täytyy hankkia jonkinlaiset pimennysverhot tai vastaavat... Loppujen lopuksi tapaus oli ihan hauska piristys päivään, toivottavasti vain tuo naapuri ei ole mikään paikallinen höpsähtänyt täti josta tulee ajan kanssa maanvaiva...

Ehkä joskus 50-luvun maaseudulla naapuriin mentiin spontaanisti käymään, mutta 2000-luvun Suomessa, kaupunkialueella ja vielä vasta muuttaneen, täysin tuntemattoman naapurin luo...

Mianna

#82
Kaverit meinaa vähän nauraa mun hamsutouhuillulle, mutta eivät kaikki sillä sain yhden kaverin innostumaan hamsuista ja hankkimaan oman hamsun.
Iskä aina nauraa ihan räkänä jos kerron olevani menossa hamsunäyttelyyn.
Äiti on aavistuksen vähän tykästynyt hamsuihin, muttei uskalla myöntää sitä eikä anna ottaa vielä lisää, mutta kyllä kaks hamsuu riittää toistaiseksi ku ei ole tilaa.
Pikkuveli haluu aina nähä hamsut ku käy meillä.
Muut sukulaiset ei välitä, välillä vähän tirskuvat.

Yleensä kuulee et: "Mitä niille marsuille kuuluu?" tai niitä sanotaan rotiksi/hiiriksi/marsuiksi..
Nykyihmiset eivät sitte tunnista jyrsijöitä.
Edit: Anteeksi, se vain lipsahti.. :oops: Kiitti korjauksesta Trap..

trap

#83
^ Anteeks, pakko tarttua tähän mutta kani ei ole jyrsijä :D
Mökinkulmia jyrsimässä
u. "Mörkö", syyrialainen pk musta, s. 2.5.12

Primula

#84
Meidän isä meinasi saada sydänkohtauksen, kun vein sen mahalle Lennin sen maatessa. xD
Juntti ei tunnista oransseja hiuksia luonnonpunaisista.

Lennu

#85
Itse otin hamstereita lemmikiksi, kun muutin vanhempien luota pois. Poikaystäväni pitää eläimistä ja hänelläkin suunnitteilla, että ottaa itselleen kaksi rottaa, että häntä ei ainakaan ole hamsteriharrastukseni häirinnyt ollenkaan vaan aivan päinvastoin.

Vanhempieni luona hamsterini ovat olleet useasti hoidossa ja miellellään he ottavat sinne ne hoitoon. Isäni erityisesti pitää hamstereista, kun nuorempana hänellä itselläänkin on ollut hiiriä.
Äiti aluksi ihmetteli sitä, että on siinä tylsiä otuksia, kun nukkuvat kaiken päivää. No iltaa kohden se selvisi hänelle hyvinkin pian,että ihan touhukas eläinhän se hamsteri on :)

Molemmat isosiskoni pitävät kanssa hamstereista ja heiltä ei ole mitään moittimisia tullut. Vanhempi isosiskoni on välillä antanut vihjaavan kuvan,että  pitäisi enemmän hamstereistani ,kuin omista gerbiileistään, joka mielestäni on tavallaan hieman harmi, mutta en ihan kokonaan tuohonkaan jaksa uskoa.


Asuessani isoveljeni luona niin olisin, silloin jo halunnut aloittaa hamsteriharrastuksen ja ottaa ensimmäisen hamsterini, mutta hän kielsi sen kokonaan. Vieläkään en tiedä liittyikö se siihen, että hän ei pitäisi hamstereista vai oliko este vain siinä, ettei hän halunnut asuntoonsa lemmikkejä.

Eli ei minulle koskaan ole mitään erikoisia ja hämmentyneitä reaktioita noista tullut ainakaan sukulaisten osalta. Moni kaveri sanoo vain, että eikös nuo ole vain pikkulapsien lemmikkejä ja me hamsterin omistajat se nyt tiedetään ettei se ihan niin ole :)

Nekku

#86
Niimpä! Mun bestiksen vanhemmat sanoo aina ''Mitenkäs se sun rottas voi?'' samaten mun täti :x Ne ei tiiä hamsuista mitään! :kieli
Yökyöpelin Kikkara \'\'Tofu\'\' 24.9.2007 - 15.1.2009 <3
Jäät mieleeni ikuisiksi ajoiksi, vaikka nukahdit tärkeään heinäpesääsi, ikuiseen uneen. Nyt oli sinun aikasi lähteä, enkä voi käsittää sitä. Nyt on sinun parempi sielä, pilvien päällä. <3

Krisse

#87
Meiltä melkein meni yksi vuokra-asunto sivu suun pienen hamsun takia. Sen vielä ymmärrän, jos vuokranantaja ei halua esimerkiksi kissaa tai koiraa asuntoon vaikka parkettilattioiden takia, mutta että hamsteri. Ihan kuin se niin kamalasti pystyisi saamaan tuhoa aikaan. :roll:

Vuokranantaja ilmeisesti pelkäsi, että hamsteri pääsee jyrsimään jotain tavaroita tai johtoja, mutta meidän omiahan ne tavarat olisivatkin olleet.

Marla

#88
Minua ihmetyttää aivan järjettömästi se, miksi hamsterit sekoitetaan marsuihin?!
Monet ovat kyselleet, että "mites ne sun marsut jakselevat?" vaikka tietävät, että minulla on hamstereita. Sitä sitten ollaan vain "ai niin juu". Mistä se käsitys nimenomaan marsuista tulee...?

yetta

#89
^ tuota pitäis varmaan kysyä niiltä jotka hamsuja marsuina puhuttelevat. :) Sattuupa tuota näköjään eläinlääkäreillekin, puhui koko ajan marsusta (korjasin tieten aina..) ja lopulta alkoi määräämään antibiootin annostustakin marsun koon mukaan: "Paljonkos se marsu painaa, kilo vai puoli?"  :c8